Ensimmäinen tehtävä: Trendit

Sieltähän ekana koulupäivänä napsahti heti ensimmäinen tehtävä. Tehtävänä oli tehdä portfolio markkinointiviestinnän kurssille. Tässä työssä täytyy hyödyntää tunneilla opittua asiaa ja myöskin käyttää omaa pääkopan luovuutta sekä ajattelua. Kuvia pitää olla ja visuaalisuus täytyy olla kiinnostava. Toteutus vapaa, joten halusin tehdä blogin. Taidan olla pulassa..

Kuvaa fiilistä erittäin paljon nytten..

Ei vaan! Eiköhän tästä selvitä kunnialla läpi. Mistähän sitä alottaisi? Pää täynnä ajatuksia, kaikki levällään - kuten kliseisesti voisi todeta - kuin jokisen eväät. Hirmu hinku ottaa kuvia, arvioida erilaisia mainoksia. Menenkö heti ottamaan bussipysäkille kuvia? Ostanko Trendi lehden, koska se oli ensimmäinen aihe? Ajattelenko liikoja? Pitäisikö ehkä nukkuakin välillä? Rauha.. Pienen kasailun jälkeen sain jopa kasattua tämän ensimmäisen tekstin, joten aloitetaas ihan asialla sitten:

Aiheena siis trendi. Mitä se oikein on? Ensimmäisen tietysti mielsin tämän muotiin ja muuhun materiaan, kuten vaatteisiin, meikkeihin, laukkuihin jne. Kuitenkin trendi oikeasti tarkoittaa tarkasteltavan ilmiön kehityssuuntaa. Jos ajatusta miettii pidemmällä tähtäimellä voi huomata, että trendejä on ollut aina luolamiesten ajoilta asti.

Luolamaalaukset, lannevaatteet, Kleopatran meikki, maalaaminen, kirjoittaminen, miesten sukkahousut ja puuteroidut peruukit, knallihatut, pin-up, Marilyn Monroe, leveälahkeiset housut, permanentti, Jennifer Anistonin hiusmalli.. Nämähän kaikki ovat olleet isoja trenejä ja siten muuttuneet muodiksi. Jotenkin aina olen mieltänyt, ettei trendi voi olla mikään ennen 1950-lukua syntynyt juttu. Tältä kannalta ajatellen huomaakin, että nämähän ovat pidemmän ajan trendejä.

Parastahan on, että nämä vanhat trendit elävät edelleen. Esimerkiksi Kleopatran kissamainen silmämeikki on vieläkin melko kovaa huutoa ja egyptiläisethän aloittivat koko meikkauskulttuurin murskailemalla ötököitä ja käyttämällä savea sun muuta meikkaamiseen. Paljon erilaisia symboleja ja kuvioita käytetään edelleen egyptiläisten ajoilta asti, esimerkiksi Ankhin risti.

Trendeissä on pakko ajatella aina tulevaisuutta, koskaan ei voi jämähtää nykyaikaan. Kun tuote on kehitteillä, menee sillä 1-2 vuotta siihen, että se löytyy markettien hyllyiltä. Trendeissä tulee olla todella ajan hermoilla mukana, mutta joskus tämä on mahdotonta. Joku idea saattaa syntyä aivan yhtäkkiä kenenkään arvaamatta, eikä kukaan osannut varautua siihen.



Miksi kaikenmaailman trendeitä tulisi olla niin tietoisia? Monesti asiakkaat tulevat kysymään, mikä on nyt juuri ''se juttu.'' Esimerkiksi kampaamoissa asiakas saattaa haluta tietää mikä on uusinta uutta, eikä välttämättä halua sitä itselleen, mutta haluaa olla ajan tasalla asioista. Asiakas saattaa myös haluta tällä välttää sen, että hän ei ole massan mukana kulkija.

Aina uusimpien trendien aikaan kalleimmat merkit lanseeraavat ensimmäisenä uusimmat jutut, jotka sitten valuvat alaspäin aina edullisimmille merkeille. Alkuperäinen tuote on se, jota on lähdetty kopioimaan, ja siitä on saatu tehtyä halvempia versioita. Toki laatu saattaa tässä prosessissa kärsiä.

Esimerkiksi itse huomasin, että Andiamolla oli omia lanseeraamiaan tennareita. Arvoin näiden 30€ maksavien ja 100€ Conversen välillä, kummat otan? Otin edullisemmat ja kaduin päätöstäni. Kengät kuluivat todella äkkiä rikki ja olivat epämiellyttävät käyttää. Ostin aidot Converset itselleni ja huomasin kuinka laadukkaat kengät ovat kyseessä. Vaikka monesti halvempi kopio olisi olemassa, ei se ole kannattavin sijoitus. Joskus jopa halvempaa merkkiä voi joutua ostamaan tiheämmin, kuin silloin jos ostaisi kerralla kunnollisen.

Tulevaisuuden trendejä varten on olemassa ''trendien haistelijoita.'' He ovat isojen firmojen työntekijöitä, jotka kiertelevät eri paikoissa kuten kahviloissa, pubeissa, yökerhoissa jne etsimässä mikä on tuleva 'it -juttu.'' Näiden avulla varsinkin muotiteollisuus pystyy luomaan uusia trendejä ja tuomaan markkinoille sitä, mikä ei vielä ole muotia. Kosmetiikkateollisuus seuraa lähes aina muotia, ainakin meikeissä. Kosmetiikassa on melko sama homma kuin muodissakin - kalleimmat merkit tuovat uuden jutun markkinoille ja se valuu siitä pikkuhiljaa edullisimmillekin merkeille.

Joskus trendit menevät täysin metsään ja suunniteltu tuote onkin täysin floppi. Hyvä esimerkki tästä on:

Jotkut varmaan muistavatkin tämän kauhistuksen. Kyseessä on tietysti värisevä ripsiväri. Lähes kaikki kalliista Estee Lauderista halvimpiin Rimmeleihin lanseerasivat tämän ripsivärin. Kuinka kauan se oli markkinoilla? Tuskin edes vuotta. Tässä kohtaa varmaan kaikki firmat kokivat tappiota tämän tuotteen kohdalla. Joskus markkinoille yritetään tuoda tuote ja tehdä siitä uusi hitti. Kuitenkin käy myös näin - tuote on susisurkea jo alusta lähtien ja kukaan ei sitä halua.


Toisinaan tämä kuitenkin toimii. Selfietikku on yksi niistä tuotteista, joita vain kokeiltiin markkinoida. Kunnes ne loppuivatkin jokaisesta kaupasta ja saivat hirvittävän suuren suosion. Toinen on - ainakin suomalaisten suosima - Foam Roller. Näiden kysyntä jatkaa yhä kasvuaan.

Joskus ennustaminen on mahdotonta - aina ei voi millään tietää mikä on in ja mikä out.

Markkinoinnin kilpailukeinot - raportti

Tässä vielä minun ja Sonia Lehdon yhteistyönä tehty markkinointikurrsin raportti. Raportti ei saanut liitettyä Word -tiedostona tähän kaikkeen, joten jouduin kopioimaan koko tekstin ja liittämään sen tällä tavalla erikseen. Yritän saada tekstistä kuitenkin luettavan. Sisällysluettelosta otin sivunumerot pois, koska niitä ei tässä tietenkään ole.

Tähän aiheeseen en viitsi sen enempää pureutua, koska tässä se on esitetty erittäin kattavasti. Olisi turhaa kertoa sama asia kahteen kertaan.

Laurea-ammattikorkeakoulu
Tikkurila

Marketing mix ja kosmetiikka –
markkinointikeinojen kulmakivistä
kauneudenhoitoalalla

Johanna Kivioja, Sonia Lehto
Raportti
Kauneudenhoitoala
Lokakuu, 2015


Tiivistelmä

Marketing mix tarkoittaa niiden keinojen yhdistelmää, jotka yritys markkinointiinsa valitsee. Keinot voidaan jaotella esimerkiksi tuotteeseen, hintaan, saatavuuteen ja markkinointiviestinnän keinoihin. Yrityksen tuoteportfolio on oltava sopiva lajitelmaltaan ja laajuudeltaan. Tuotteilla on yleensä tietty elinkaari ja yrityksen tuotteet vaihtuvat tai muuttuvat yrityksen toiminnan kestäessä. Hinnan lähtökohtana voi olla asiakkaiden tuotteelle mieltämä arvo, tuotteen kustannukset tai kilpailutilanne. Saatavuudessa on kyse esteiden poistamisesta kuluttajan ja tuotteen väliltä, esimerkiksi sopivat jakelukanavat valitsemalla. On tärkeää, että kuluttaja tietää, mistä tuotetta saa – ja että tuotetta myös löytyy hyllystä, eikä se ole päässyt loppumaan.

Markkinointiviestintää ovat henkilökohtainen myyntityö, mainonta, myynninedistäminen sekä suhde- ja tiedotustoiminta. Myyntityössä myyjän on tärkeää tuntea myymänsä tuotteet. Myyjän on oltava asiakaspalveluhenkinen ja tarjottava asiakkaalle yksilöllistä palvelua. Mainonnassa on oleellista valita oikeat kanavat. Toisto on tärkeää. Mainonnan on tunnettava kohderyhmänsä. Myynninedistäminen on lyhyen tähtäimen toimenpiteitä, joilla asiakas saadaan ostamaan tuote juuri nyt: esimerkiksi paljousalennuksia ja kuponkitarjouksia. Suhde- ja tiedotustoiminta eli PR on yhteydenpitoa sidosryhmiin, vaikkapa toimittajiin. Marketing mixin toimiva kokonaisuus riippuu yrityksen toimialasta, liikeideasta ja monista tekijöistä. Ei ole olemassa yhtä toimivaa reseptiä marketing mixille, mutta yrityksen on joka tapauksessa huolehdittava koko kokonaisuudesta selviytyäkseen markkinoilla


Sisällys

1 Johdanto ...................................................................................
2 Tuote ........................................................................................
3 Hinta ........................................................................................
4 Saatavuus .................................................................................
5 Markkinointiviestintä .................................................................
5.1 Henkilökohtainen myyntityö.....................................................
5.2 Mainonta ...............................................................................
5.3 Myynninedistäminen ...............................................................
5.4 Suhde- ja tiedotustoiminta ......................................................
6 Lopuksi ....................................................................................
Lähteet ........................................................................................


1 Johdanto

Tämä raportti on osa markkinointiviestinnän kurssia. Raportissa perehdytään niin sanottuun marketing mixiin. Marketing mix tarkoittaa sitä keinojen yhdistelmää, millä yritys markkinointinsa muodostaa. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, soveltuvat ja parhaat keinot riippuvat yrityksestä - esimerkiksi sen toimialasta, taloustilanteesta ja koosta - sekä yhteiskunnan ja markkinoiden yleisestä tilanteesta. (Sipilä 2008, 131.) Marketing mixin osa-alueet voidaan jaotella eri tavalla, hienojakoisemmin tiheämmällä kammalla tai suurpiirteisemmin, mutta käytämme raportissamme markkinointiviestinnän kurssilla omaksuttua jakotapaa: tuote, hinta, saatavuus sekä markkinointiviestintä, joista viimeinen jakaantuu vielä neljää eri osa-alueeseen.

Pyrimme jakamaan tehtävän mahdollisimman tasapuolisesti, mikä tarkoittaa, että teimme suunnilleen puolet ja puolet ja jaoimme alaosioihin. Markkinointiviestinnän osion sekä johdanto- ja pohdintaosiot teimme yhdessä. Olemme lukeneet toistemme osiot, kommentoineet niitä, sekä kertoneet mahdollisia parannusehdotuksia. Omia ajatuksia ja opitun soveltamista kauneudenhoitoalaan on upotettu pohdinnan lisäksi myös muuhun tekstiin.


2 Tuote

Yritys voi kilpailla tuotteella tai tuotevalikoimalla. Kuluttaja saattaa valita toisen jälleenmyyntiyrityksen, koska siellä on laajempi valikoima. Toisaalta taas uutta kosmetiikkabrändiä perustaessa tuotevalikoima saattaa olla suppeakin: koko brändi saattaa nojata yhteen tuotteeseen. On monien tekijöiden summa, mitä tuotteita yrityksen kannattaa tarjota.

Yrityksen tarjoama tuote voi olla palvelu, fyysinen tuote tai ei-fyysinen tuote (esimerkiksi tietokoneohjelma). Kauneudenhoitoalalla tuote voi olla esimerkiksi hiustenvärjäys kampaamossa tai meikkivoide. Tuote voidaan joko ostaa jälleenmyyntiin tai valmistaa itse. Yrityksen tuotteet harvemmin pysyvät täysin samoina koko yrityksen elinkaaren ajan. Tuote voi muuttua tai pakkaus vaihtua, joitain tuotteita voi olla tarpeen lopettaa, toisaalta taas yritys voi tarvita kokonaan uusia tuotteita tai tuoteryhmiä. Kuluttajien kysyntä määrittää merkittävästi sitä, mitä tuotteita yrityksen kannattaa tarjota. Toisaalta taas yrityksen on otettava huomioon taloudelliset ja tuotannolliset realiteetit. Vaikka kysyntää olisi, yritys ei välttämättä pysty tuotetta tarjoamaan niin, että se olisi yritykselle taloudellisesti kannattavaa. Nykypäivänä yrityksen tuotteiden suunnittelun on oltava kuluttajalähtöistä ja markkinaehtoista. Koko yrityksen pitäisi olla mukana tuotteiden toimivassa ideoinnissa - aina johtoryhmästä tuotanto- ja logistiikkapuoleen asti. (Sipilä 2008, 181–183.)

Tuotteiden onnistuneen suunnittelun tulisi olla asiakaslähtöistä. Mitä asiakkaat haluavat, mitä he tarvitsevat? Miten tuote tuo ratkaisun kuluttajien ongelmiin? (Kotler & Armstrong 2012, 293.) Huulipunan kesto on ikuisuusongelma, johon haetaan ratkaisua joko tarjoamalla kuluttajille erilaisia huultenpohjustustuotteita tai muuttamalla itse huulipunien koostumusta. Toisaalta on tietty osa kuluttajia, joille kesto on toissijaista: he ovat valmiita lisäämään tuotetta huulille vähän väliä, kunhan lopputulos huulilla on mahdollisimman kiiltävä.

Ne tuotteet, joita yritys markkinoi, muodostavat yrityksen tuoteportfolion. Sen valikoima on oltava sopivan laaja: esimerkiksi jälleenmyyntiyrityksessä on oltava kuluttajille tarpeeksi vaihtoehtoisia shampoita. Toisaalta lajitelma on myös oltava riittävä: on tarjottava shampoiden lisäksi poispestävää hoitoainetta, muotoilutuotteita, hiuksiin jätettäviä hoitoaineita ja niin edelleen. Se, kuinka laaja valikoiman ja lajitelman tulee olla ja mitä tuotteita portfolioon tarkalleen ottaen kuuluu, riippuu useista tekijöistä. Tuoteportfolion rakennuspalikoita ovat myös nykyinen ja tuleva (oletettu) kysyntä, kilpailutilanne ja tuotannolliset tekijät. (Sipilä 2008, 184–185.)

Useimmiten tuotteen elinkaari sisältää viisi vaihetta: tuotekehittely, markkinoille tulo, kasvu, vakiintuminen ja kutistuminen. Myynti kasvaa tuotteen vakiintumiseen asti, mutta sen jälkeen se alkaa hiipua. Tuotto seuraa hieman perässä. Välttämättä vielä markkinoille tulon yhteydessä tuottoa ei vielä saada kattamaan investointeja: tuote saattaa olla tappiollinen pitkäänkin. Kasvun aikaan alkaa tyypillisesti myös tuotto nousta. (Kotler & Armstrong 2012, 299–303.)

Niin sanotun BCG-matriisin mukaan tuotteet voidaan jakaa neljään ryhmään. Tähtiä ovat tuotteet, joiden markkinaosuus on korkea ja markkinat kasvavat. Lypsylehmiä ovat tuotteet, joiden markkinaosuus on korkea, mutta kasvua ei juuri ole, vaan niitä myydään tasaisesti. Kysymysmerkkeihin lasketaan tuotteet, joilla on pieni markkinaosuus, mutta voimakkaasti kasvavat markkinat. Koirat ovat matalan markkinaosuuden tuotteita matalan kasvun markkinoilla. Tähdillä kannattaa luonnollisesti tehdä tuottoa tässä ja nyt. Lypsylehmät kannattaa myös pitää valikoimassa. Kysymysmerkit saattavat olla tulevaisuuden tähtiä tai niiden myynti saattaa lopulta jäädä kuitenkin marginaaliseksi. Koirat voi pitää mukana portfoliossa, jos ne eivät ole tappiollisia. (Sipilä 2008, 186–187.) Elinkaarimalliin sidottuna tähdet ovat kasvuvaiheessa ja selkeästi kasvamassa voimakkaasti, kysymysmerkit myös kasvuvaiheessa, lypsylehmät vakiintuneita ja koirat taas kutistuvia.


3 Hinta

Hinta markkinoinnin kilpailukeinona kuulostaa yksinkertaiselta asialta: myy halvemmalla kuin kilpailija, kuitenkin kustannukset kattaen. Vanhat tutut kaksi käyrää kysynnän ja tarjonnan laista määrittelevät sen pisteen, missä tuote vielä menee kaupaksi, mutta hinta on mahdollisimman korkea. Mutta onko asia monipuolisempi? On tilanteita, joissa tuotetta saattaa olla järkevää myydä alihintaan, siis niin, että hinta ei kata kustannuksia. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun halutaan laajentaa omaa markkinaosuutta. Tällöin hinta on kuitenkin jossain vaiheessa nostettava voittoa tuottavaksi. Jotta hintaa voidaan nostaa, kilpailutilanteen pitää olla siihen sopiva tai tuotteessa pitää olla jotain ainutlaatuista. (Sipilä 2008, 201.)

Hinta vaikuttaa myös kuluttajien mielikuvaan tuotteesta. Maybellinen ripsivärit eivät maksa paljoa. Mikäli Maybelline toisi uuden, innovatiivisen ripsivärin markkinoille, sen hinnoittelu muita Maybellinen tuotteita huomattavasti kalliimmaksi olisi hankalaa. Näinpä uusien innovaatioiden kustannukset on helpompi saada katettua tuomalla uusi ominaisuus ensin yrityksen jonkin kalliimman brändin alle, kuten usein ihonhoitotuotteiden innovaatioiden kanssa tehdään.

Mitä ainutlaatuisempi tuote on, sen kalliimmalla sitä voidaan myydä. Jos brändi on vahva, hinta voidaan pitää korkeanakin, vaikkei itse tuotteessa olisi niin merkittävästi mitään kilpailijoiden tuotteista poikkeavaa. Itse brändi kuuluu tässä siihen tuotteen ainutlaatuisuuteen. Saman peruspunaisen huulipunan voi myydä 30 euroa kalliimmalla, kun se kuuluu Chanelin valikoimaan, vaikka valmistuskustannukset olisivat suunnilleen samat kuin edullisilla merkeillä.

Kosmetiikassa hinta on todella erilainen asia kuin vaikkapa peruselintarvikkeissa tai bensiinissä. Kuluttajat saattavat valita tietyn kaupan, koska sieltä saa maidon ja muut peruselintarvikkeet muutamaa senttiä halvemmalla. Samoin bensiini: autoilija tietää, missä kannattaa tankata. Iltapäivälehdet tuskin tulevat jatkossakaan tekemään lehtijuttua siitä, mistä kosmetiikan saa halvimmalla, kun taas ruuassa ja bensiinissä vertailuja on joka vuosi, useasti vuodessa. Bensiiniä kuluu, sitä ostetaan paljon ja litrahinnan ero on vuositasolla merkittävä. Samoin peruselintarvikkeissa. Jos taas ripsivärinsä vaihtaa suositellun 3 kuukauden välein, kuluttaja tekee todennäköisesti valintansa paljon monipuolisemmin kuin vain halvimman hinnan perässä juosten. Mitä pidemmälle yhteiskunta menee kehityksessä, sitä enemmän ostopäätökseen vaikuttavat muut tekijät kuin mahdollisimman edullinen hinta (Kotler & Armstrong 2012, 314).

Kosmetiikasta halutaan maksaa. Vaikka kaikki kuluttajat eivät rakastukaan luksusmerkkeihin, silti kosmetiikka on jotain, jossa useimmat arvostavat kalliimpaa tuotetta. Tuote voi olla käytännössä aivan identtinen, itse hinta luo brändin mielikuvaa. Kukaan ei todellakaan näe, sutiiko poskipunaksi Yves Rocheria vai Guerlainia, mutta silti siinä merkkituotteessa on se jokin. Jos tuote maksaa todella vähän, kuluttajat eivät yleisesti usko, että se voi olla laadukas (Sipilä 2002, 202).

Hinnoittelussa voidaan erotella kolme eri strategiaa: asiakkaiden tuotteelle mieltämään arvoon perustuva strategia, kustannusperusteinen strategia ja kilpailuperusteinen strategia. Ensimmäisessä strategiassa tuotteen hintaa määrittää eniten se, kuinka paljon asiakkaat ovat valmiita siitä maksamaan - paljonko he antavat tuotteelle arvoa. Kun arvostukseen perustuva strategia lähtee siitä, mitkä ovat kuluttajan tarpeet ja arvot, kustannusperusteinen strategia taas lähtee tuote edellä: suunnitellaan tuote, määritetään sen kulut ja asetetaan hinta - tämän jälkeen muilla markkinoinnin keinoilla yritetään saada kuluttaja mieltämään hinnan sopivaksi, arvon mukaiseksi. Kustannukset yleensä käyvät edullisemmiksi, kun tuotantomäärä nousee. Onkin siis huomioitava myös oletettu myynnin kehitys ja sen vaikutus tuotantomääriin. Kilpailuun perustuvassa strategiassa yrityksen on mietittävä kilpailutilannetta ja oman tuotteensa asemaa siellä. Onko tuote samanlainen kuin kilpailijoilla vai voidaanko siitä pyytää korkeampaa hintaa erilaisuuden vuoksi? Yleinen tilanne voidaan nähdä laajemminkin: jos markkinoilla on useita edullisia markkinajättejä, saattaa olla kannattavampaa perustaa merkki, joka tarjoaa kalliimpia, mutta kohderyhmältään rajatumpia tuotteita. Jos taas markkinoilla on lähinnä suuren katteen hintaansa lisääviä yrityksiä, voi markkinoille iskeä poikkeuksellisen edullisen hinnan takia, jolloin kaikki kilpailijat eivät välttämättä pysty samaan ja heikommat putoavat. (Kotler & Armstrong 2012, 315–317.)


4 Saatavuus

Saatavuus tarkoittaa esteiden poistamista tuotteen ja asiakkaan välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että yritetään saada aikaan ostotilaisuus. Toimiala voi olla mikä tahansa: teollisuus, kauppa, palveluala. Tärkeintä on, että asiakas ja hyödyke kohtaavat. Saatavuuteen liittyy useita eri asioita, joista keskeisimmät ovat: logistiikka, markkinointikanava eli jakelutie, valvonta, suoramyynti, jälleenmyynti ja elektroninen kaupankäynti. (Anttila & Iltanen 2001, 208.) Kosmetiikka-alalla kilpailu on valtavaa ja tuotteet saadaan entistä helpommin asiakkaan saataville. Internetistä tilaaminen on monille helpompaa kuin mennä kivijalkamyymälään ostamaan tuotteita. Monesti Internetissä meikit ovat huomattavasti edullisempia kuin kaupoista hankittuna. Vaikka saatavuus on Internetin kautta usein helpompaa, ongelmana kuitenkin on, ettei asiakas näe, koe ja haista tuotetta.

Saatavuuden merkitys vaihtelee hieman toimialasta riippuen. Teollisuudelle on tärkeintä saada tuote mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti, mutta myös asiakkaiden saataville mahdollisimman kattavasti. Vähittäiskauppojen tavoitteet liittyvät myymälän ja asiakkaan väliseen kanssakäyntiin; yritetään poistaa mahdolliset esteet kaupankäynnin kannalta. Tähän vaikuttavat sijainti (onko liike asiakkaan kulkureitillä), paikoitustilat, aukioloajat, muut yhteydet (esimerkiksi puhelin, sähköposti). (Anttila & Iltanen 2001, 209.) Liikkeissä erityisen tärkeää on, kuinka tuotteet on sijoiteltu asiakaskiertoon nähden, sekä ylipäätään kuinka tuotteet ovat sijoiteltu myymälään ja hyllyihin ja onko tuotteita kattavasti.

Logistiikka tarkoittaa materiaalien toimitusta aina raaka-aineista tuotteen lopulliseen toimittamiseen asiakkaalle asti. Jos jakelu on hoidettu tehokkaasti se varmistaa sen, että hyödyke on oikeassa ajassa, oikeassa paikassa, oikean suuruisina erinä ja kohtuullisella hinnalla. (Anttila & Iltanen 2001, 208.) Kosmetiikka on tuoreruuan ohella varmasti vaikeimpia logistiikan kannalta; tuotteet pitää saada mahdollisimman ehjinä perille, ne eivät saisi olla liian kuumassa, kosteassa tai kylmässä ja niitä ei voi pakata miten sattuu. Jos kosmetiikka pääsee vaikkapa jäätymään, on se tällöin käyttökelvoton ja tästä aiheutuu yritykselle ylimääräisiä kuluja.

Jakelu- eli markkinointikanava on tärkein rakenneosa saatavuuden kannalta. Kuluttaja joutuisi asioimaan päivittäin kymmenien eri valmistajien kanssa, jos ei olisi kanavaa ja siihen kuuluvia jakeluyrityksiä. Markkinointikanavan tärkein tehtävä on poistaa eroja kuluttajan ja valmistajan välillä. Luonteeltaan kanava on peräkkäisten myyjien ja ostajien ketju, joissa jokaisella myyjällä on vapaus valita ostaja, sekä ostajien myyjä. Kanavoihin liittyviä päätöksiä tehdään yrityksessä harvoin, ne ovat merkittäviä ja luonteeltaan strategisia. (Anttila & Iltanen 2001, 209.)

Useimmiten ostaja haluaa tuotteensa pienemmissä erissä, joten jakeluyritys varastoi valmistajan suuret erät ja myy ne asiakkaalle haluttuina määrinä. Hyvä esimerkki tästä on banaanit, joita asiakas voi ostaa vain yhden kappaleen. Asiakas useimmiten haluaa tuotteensa heti, joten tästä syntyvät ajalliset ja alueelliset erot. Kun asiakas haluaa erilaisia tuotteita, syntyy valikoima- ja lajitelmaeroja. (Anttila & Iltanen 2001, 210.) Päivittäistavarakaupoissa harvoin näkee erikoisia, kalliita kosmetiikkabrändejä, joten erikoisille sekä kalliille merkeille ovat omat myymälät. Usein asiakkaat tietävät, ettei esimerkiksi Prismasta saa ostettua Dioria.

Kaupat jakautuvat tukku- ja vähittäismyyntiin. Tilanne, jossa ostaja ei hanki tuotteita omaan käyttöönsä, luokitellaan tukkumyynniksi. Ostajalla on taloudelliset vaikuttimet ja ostajina toimivat jälleenmyyjät, valmistajat tai muut organisaatiot kuten koulut ja sairaalat. Tukkuliikkeen tehtävänä on myydä tuotteita kyseisille ostajille. Jälleenmyyjiä käytetään silloin, kun asiakkaat ovat hajallaan toimialoittain ja maantieteellisesti. Jälleenmyyjät hoitavat monia markkinointikanavan tehtäviä kuten toimituksia, tuotelajitelman ylläpitoa ja laskutusta. Usein toimenkuvaan kuuluu myös tuoteneuvontaa, huolto- ja varaosapalvelua, sekä loppuasiakkaan koulutusta. (Anttila & Iltanen 2001, 218–219.)

Ilman kunnollista saatavuutta, asiakkaat vaihtavat tuotteensa toisen firman vastaavaan tuotteeseen. Jos tuotetta ei saa heti, kun sitä markkinoidaan, on tämä iso menetys rahallisesti ja asiakkaiden kannalta ikävää. Esimerkiksi jos Garnier tuo uuden kasvojenpuhdistustuotteen markkinoille, eikä sitä ole saatavilla päivittäistavarakaupassa, asiakkaat saattavat mennä pienempään erikoisliikkeeseen ostamaan toisen firman vastaavan tuotteen. Joskus saatavuudessa voi ongelmana olla esimerkiksi logistiset syyt, kuten se, että kuorma ei ole tullut ajoissa perille. Jos kuitenkin tuotetta on unohtunut tilata, on tämä kaupan vika. On myös mahdollista, että tuote on loppunut varastolta, jolloin syy ei ole logistiikan eikä kaupan. Parasta olisi, kun tuotteita, joita asiakkaat haluavat, olisi aina heidän saatavillaan helposti ja runsaasti.


5 Markkinointiviestintä

Markkinointiviestintä on yrityksen ja sen sidosryhmien välistä vuorovaikutusta. Tämän tarkoituksena on vaikuttaa hyödykkeen menekkiin välillisesti tai suoraan. Tuote ei ole valmis, ennen kuin asiakkaat tietävät tuotteen olemassaolosta, ominaisuuksista, suhtautuvat myönteisesti tähän ja ostavat sen. Tuotetietoisuus, myönteiset asenteet, sekä ostopäätös syntyy viestinnän avulla. Markkinointiviestinnällä on aina jokin tarkoitus, päämäärä ja tavoite. (Anttila & Iltanen 2001, 216.)

Tuotetta voidaan markkinoida käyttämällä rinnakkain useita eri kanavia, jos tuotetta markkinoidaan eri tavoilla hankkiville, erilaisille kohderyhmille. Ongelmana eri kanavatyyppien käytössä on niiden välinen kilpailu. Valintana markkinointikanavat ovat ainutkertainen ratkaisu. Olosuhteiden muuttuessa kanavien valintojen tuloksia on syytä tarkistaa. Merkittäviä kanavien toiminnan kannalta ovat asiakkaiden käyttäytymisessä, kaupan rakenteessa ja kilpailutilanteessa tapahtuneet muutokset. Kannattavuuden kannalta markkinointikanavan toimintaa tulee myös arvioida. (Anttila & Iltanen 2001, 216.)

Markkinointiviestinnässä on aina perusasiat: sanoman lähettäjä, sen vastaanottaja, sanoma ja viestinnän kanava (välineet). Markkinointiviestintä on tärkeä oppimisen väline. Tämä lisää tietämystä tuotteesta ja sen ominaisuuksista ja näin ollen auttaa kehittämään ja parantamaan tuotetta. (Anttila & Iltanen 2001, 217.)


5.1 Henkilökohtainen myyntityö

Kun kyseessä on henkilökohtainen myynti, tarkoittaa se asiakkaan ja myyjän välistä kanssakäymistä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on auttaa asiakasta valitsemaan ja ostamaan tarpeeseen sopivin hyödyke. Myyntityö, joka tähtää tulokseen, tulisi aina perustua asiakkaan tarpeisiin. Hyvä asiakaspalvelijan ominaisuuksiin kuuluu halua toimia ihmisten parissa ja innostusta työtä kohtaan. Myynti- ja asiakaspalvelutyöt ovat sangen vaativia ja ammattitaitoa edellyttäviä, koska niissä vaaditaan jatkuvaa vuorovaikutusta asiakkaan kanssa. (Anttila & Iltanen 2001, 255-256.)

Myyjän rooli on todella suuri ja hänen tehtävänsä on tärkeä, että saadaan aikaan ostotapahtuma. Hänen on erittäin tärkeää luoda oikeanlainen myönteinen suhde asiakkaaseen. Myyjän tulisi päästä samalle ymmärryksen tasolle asiakkaan kanssa. Asiakkaalle tulisi kuvailla tuotteen ominaisuudet asiantuntevasti ja osata kertoa tuotteen eduista. Myyjän tulisi saada asiakas vakuuttumaan asioista, joita hän kertoo. Henkilökohtaisessa myyntityössä myyjän tulee olla empaattinen, joustava, hyvä esiintymään ja tavoitteellinen. Hyvä myyjä on selvillä taustoista, kuten tuotteista, yrityksestä ja kilpailijoista. (Anttila & Iltanen 2001, 255.)

Jos asiakas menee Stockmannille hakemaan kasvovoidetta, oletusarvo on, että myyjä osaa kertoa tuotteen raaka-aineet tarkasti, miksi juuri se tuote on parempi kuin kilpailijoiden tuote. Todennäköistä olisi, että myyjä antaa asiakkaan kokeilla tuotetta omalle kädelle, kertoo sen ominaisuuksista. Kuitenkin Stockmannilla yleensä myyjät tietävät vain yhden merkin tuotteista, kun taas esimerkiksi The Body Shopissa myyjän tulisi tietää kaikki heidän valikoimien tuotteet. Monesti laajempi tuotetietous onkin asiakkaalle vakuuttavampaa, kuin yhden merkin osaaminen.

Myyjän tulisi olla tietoinen asiakkaan ostokäyttäytymisestä, johon vaikuttavat asiakkaan: taloudellinen tilanne, ympäristö ja psykologiset tekijät (Anttila & Iltanen 2001, 257). Ostovoima, hinta, taloudellinen tilanne ja ostajien määrä, vaikuttavat oleellisesti siihen, minkälaisen tuotteen ja minkälaisesta hintaluokasta asiakas valitsee ostettavan hyödykkeen. Ympäristölliseen tekijään kuuluvat esimerkiksi kulttuuri. Jos jonkin tuotteen käyttö kulttuurissa on paheksuttavaa, asiakas tuskin ostaa sitä. Psykologiset tekijät vaikuttavat asiakkaan ostokäyttäytymiseen niin, että hän elää enemmän tunteen mukaan ja mainoksen kautta, eikä ajattele järkiperäisesti, tarvitseeko hän tuotetta.

Yrityksen myyntitoiminnan lähtökohtana ovat asiakkaat. Myyjän on sopeutettava toimintansa asiakkaan ostokäyttäytymiseen. Suurin osa myyntityöstä tapahtuu myyjän ja ostajan suorassa vuorovaikutuksessa. Tuotteita voidaan myydä myös puhelinta, tietokonetta, tablettia, älypuhelinta tai postia käyttäen. Myyjän on hyvä olla tietoinen kilpailijoista ja heidän tarjoamistaan vastaavista tuotteista. (Anttila & Iltanen 2001, 256-257.)

Kokonaisuudessaan henkilökohtainen myyntityö on tehokkain tapa myydä tuotteita. Tällöin asiakkaaseen saadaan erilainen kontakti kuin esimerkiksi pelkän mainoksen kautta. Myyjä pystyy vakuuttamaan asiakkaan tuotteista helpommin, sekä kertomaan tuotteen ominaisuuksista, raaka-aineista ja muista hyödyistä. Yleensä henkilökohtainen myynti on kokemuksena asiakkaalle joko todella hyvä tai erittäin huono verrattuna itsenäiseen ostamiseen. Myyjän rooli on tärkeä, eikä asiakaspalvelutaitoja voi oppia kuin tekemällä myyntityötä. Myyjä on keskeisessä osassa siinä, minkälainen vaikutelma asiakkaalle jää brändistä ja tuotteesta.


5.2 Mainonta

Kun: tuote on uusi ja se halutaan tehdä nopeasti tunnetuksi, tavoitellaan laajoja kohderyhmiä, ylläpidetään ostouskollisuutta, tuetaan myyntihenkilöstön työtä, tai halutaan tasapainottaa myynnin kausiluonteisuutta, käytetään mainontaa. Mainontaa käytetään joko maksullisissa (joukkotiedotusvälineet) tai ilmaisissa (esimerkiksi Facebook tai Instagram) kanavissa. Yleensä mainokset julkistetaan usealle vastaanottajalle samanaikaisesti. Mainonta jaetaan kansainvälisen kauppakamarin mukaan mediamainontaan (esimerkiksi televisio, radio, elokuvat, liikennevälineet) ja suoramainontaan. (Anttila & Iltanen 2001, 271.)

Markkinointisuunnitelman yhtenä osana on mainonta. Siksi mainonnan suunnittelun pohjana käytetään markkinointisuunnitelmaa. Mainonnan suunnittelussa tulee ottaa huomioon: taustatilanne ja kohderyhmät, tavoitteet ja kohderyhmä, määrärahat mainontaan, välineet, sisältö, toteutus, sekä mittaus ja palaute. (Anttila & Iltanen 2001, 272.) Mikään yritys ei yritä saada uuden mullistavan anti-age-päivävoiteen kohderyhmään 15-vuotiasta kotona asuvaa, viikkorahoilla elävää tyttöä. Kosmetiikkaa mainostetaan huomattavasti enemmän naisille ja mainostaminen miehille ja naisille on hyvin erilaista: naisille mainokset ovat aistikkaampia ja tekstiä voi olla enemmän, miehille enemmän tummia värejä, yksinkertaisuutta ja lyhyitä lauseita.

Myynnin tavoitteet määritellään usein myyntimäärinä ja kannattavuutena. Mainonnan tavoitteet voidaan määritellä myyntimäärinä, tunnettavuutena tai sisältönä. Toimintatavoite voi olla myös yksi tavoite. (Anttila & Iltanen 2001, 272–273.) Myyntimäärä tarkoittaa mainoksesta suoraan johtunutta myyntiä. Tunnettavuus tarkoittaa ihmisten tietoisuutta yrityksestä ja sisältö tarkoittaa kuinka moni muistaa mainoksessa olleen sisällön esimerkiksi tuote puoleen hintaan -tarjouksen. Toimintatavoite tarkoittaa esimerkiksi jaettujen kuponkien palautuneisuutta ja niiden osuutta johtaneeseen myyntiin.

Jo tunnettu tuote tarvitsee vähemmän rahaa mainontaan kuin täysin uusi tuote. Harvemmin ostettavaa tuotteeseen ei panosteta mainonnassa niin paljon, kuin tiheään ostettavaan tuotteeseen. Tuotteiden mainonta voi olla myös vähäisempää, jos tuotetta saa harvoista kaupoista, se ei kata kaikkia alueita, hinta on korkea tai kilpailijoilla on vastaava tuote esimerkiksi edullisempaan hintaan. (Anttila & Iltanen 2001, 273.)

Mainostaessa toisto on tärkeää. Ihmiset eivät muista tuotetta, josta ovat nähneet mainoksen vain kerran. Mitä useammin ja isommin mainostetaan, sitä paremmin tuote myy. Mainontaan pätee sama asia kuin moneen muuhunkin: raha ratkaisee. Suurella summalla rahaa saa isoja mainoksia ja paljon näkyvyyttä. Pienemmällä budjetilla kannattaa harkita edullisia kanavia ja laskea mainoksen hinta suhteessa hyötyyn. L’Oréalin kannattaa mainostaa jokaisessa naistenlehdessä suurella kuvalla samaa tuotetta. He voivat laittaa saman mainoksen niin televisioon, lehteen, kuin ulkomainoksiin. Pienyrittäjille tärkeämpää on näkyä esimerkiksi messuilla ja saada näkyvyyttä vaikkapa blogin kautta. Pienyrittäjille on myös erityisen tärkeää käyttää sosiaalista mediaa kuten Instagramia ja Facebookia.

Mainonnalle on myös määritelty lain tasoisia sääntöjä sekä kansallisella tasolla että EU-tasolla. Markkinointia kuluttajille koskee kuluttajansuojalain (20.1.1978/38) 2 luku, joka on sovitettu yhteen EU-lainsäädännön kanssa. Sen mukaan mainonta ei saa olla esimerkiksi harhaanjohtavaa, hyvän tavan vastaista tai sopimatonta ja markkinoitaessa on annettava olennaiset tiedot markkinoitavasta kulutushyödykkeestä. Lisäksi kosmetiikan mainonnassa tulee ottaa huomioon EU:n kosmetiikka-asetus (1223/2009/EY), joka on suoraan sellaisenaan sovellettavaa ja voimassa olevaa sääntelyä jokaisessa jäsenvaltiossa.

Internet on suuri osa mainontaa nykyään. Etenkin sosiaalisen median osuus on kasvanut valtavasti ja tulokseen tähtäävän yrityksen kannattaa käyttää kaikkia väyliä hyväkseen mainonnassa. Monet paikat Internetissä ovat ilmaisia, joten yritykset saavat ilmaista mainostilaa helposti. Internetiä käytetään yhä enemmän, joten olisi syytäkin, että yrityksien mainoksia löytyisi myös Internetistä. Mainonta on iso osa myyntiä; ilman mainontaa, ei tiedetä tuotteen tai yrityksen olemassaolosta.


5.3 Myynninedistäminen

Myynninedistäminen (sales promotion) tarkoittaa lyhyen tähtäimen toimenpiteitä, joilla kannustetaan asiakkaita ostopäätöksen tekoon: esimerkiksi kuponkitarjoukset, kilpailut, paljousalennukset ja kylkiäiset. Myynninedistämiskeinojen liiallinen käyttö saattaa kuitenkin olla huono asia. Kuluttajat saattavat mieltää brändin tarjousbrändiksi. (Sipilä 2008, 177–178.)

Toisaalta taas yrityksen tarkoitus saattaakin olla juuri se. Esimerkiksi Avonin tai Yves Rocherin tuotteita harvemmin ostetaan normaalihinnalla. Näillä yrityksillä on jatkuvasti alennushintoja tai paljousalennuksia. Itse asiassa kuluttaja ei välttämättä edes pidä normaalihintaa tällöin normaalihintana, koska tuote ei juuri koskaan ole myynnissä nimelliseen normaalihintaan.

Myynninedistäminen tähtää siihen, että ostaja haluaa ostaa tuotteen juuri sillä hetkellä. Kosmetiikkatuotteissa myynninedistämisen esimerkkejä ovat vaikkapa tarjoukset, jossa kahden ihonhoitotuotteen ostaja saa matkakokoisia tuotteita sisältävän meikkilaukun kaupan päälle. Hiustenhoitotuotteista ilmestyy monesti sesonkitarjouksina pakkauksia, joissa shampoo ja hoitoaine yhdessä maksavat vähemmän kuin normaalisti erikseen ostettuna.


5.4 Suhde- ja tiedotustoiminta

Suhde- ja tiedotustoiminta eli PR on kanssakäymistä sidosryhmien edustajien kanssa. Kyseessä on ”ei-maksettu mainostaminen.” PR:ään menee toki yritykseltä rahaa, mutta se ei ole samaan tapaan kohdennettua mainostilan ostamista kuin vaikkapa mainospaikan ostaminen lehdestä. Yrityksen PR-vastaavat saattavat olla aivan eri ihmisiä kuin markkinoinnin suunnittelijat, joka saattaa johtaa sekaviin lopputuloksiin. Tämän takia yrityksen sisällä tulisi tietää, mitä kukakin tekee: markkinointiviestinnän tulisi olla integroitua. (Sipilä 2008, 179–181.)

PR-palveluita ostetaan myös ulkopuolisilta yrityksiltä, jotka eivät ole välttämättä samoja tahoja, jotka tekevät mainokset. Esimerkiksi lehdistötiedotteet useita kosmetiikkamerkkejä maahantuovalla Bernerillä tehdään oman talon sisällä, kun taas Moroccan Oilin PR-puolesta ja lehdistötiedotteista vastaa maahantuoja IDHair Oy:n sijaan erillinen PR-toimisto Success Story.

Kosmetiikkatuotteissa lehdistötiedotteiden lisäksi yleisiä ovat erilaiset PR-tapahtumat. Ne voivat olla kohdennettuja eri ryhmille, esimerkiksi printtimedialle omansa, bloggaajille ja sosiaaliselle medialle omansa. Uusien tuotteiden yhteydessä saatetaan pitää lanseeraustilaisuus, joka voi Suomessakin vaihdella pienestä esittelystä pikkumustan vaativaan kolmen ruokalajin illalliseen. Mikä hauskinta, jopa markkinointikeinolle voi olla oma PR-tapahtumansa, kuten L’Oréalin Makeup Genius –matkapuhelinsovellukselle oli. PR voi olla oikeastaan mitä vaan, millä yritetään luoda tietynlaista kuvaa yrityksestä. Suomen kokoisessa maassa erityisesti L’Oréalin PR-keinot ovat herättäneet kohuakin, kun on tuotu esille se, mitä toimittajille ilmaiseksi tarjotaan (Ukkola 2012). Toisaalta kosmetiikasta syntyneessä kohussa unohdettiin, että PR on mittavaa muillakin aloilla, eivätkä elektroniikkaan keskittyneet lehdetkään käy ostelemassa lehtien sivuille päätyviä uusia järjestelmäkameroita itse.

Perinteisesti PR:n tärkeänä kohderyhmänä ovat olleet toimittajat. Muuttuneessa yhteiskunnassa Internetin sosiaalisen median valtakautena bloggaajista on tullut monella alalla tärkeitä PR-yhteistyön kohteita. Bloggaajat nähdään yhä suurempina mielipidevaikuttajina ja PR-yhteistyö bloggaajien kanssa voi monesti olla kannattavampaa kuin Internetin perinteinen bannerimainonta (Salmenkivi, Nyman 2008, 173–175). Samassa PR-tilaisuudessa kolmen ruokalajin illallista nauttimassa tuoksulanseerauksessa voi olla sekä julkisuuden hahmoja, toimittajia että bloggaajia. Toisaalta tämäkin kenttä on laajenemassa: mielipidevaikuttajia ovat myös vloggaajat, ns. video-bloggaajat ja YouTube-julkkikset. Puhtaasti Instgramista nousseita julkisuuden hahmoja on toistaiseksi Suomessa vähän, mutta sekin näyttäisi olevan kasvamaan päin.


6 Lopuksi

Toimiva marketing mix riippuu kauneudenhoitoalalla suuresti yrityksen toimialasta. Kauneudenhoitoalalla kyseessä voi olla esimerkiksi useita merkkejä jälleenmyyvän suuren tavaratalon kosmetiikkaosasto (esimerkiksi Sokos Emotion), vain kosmetiikkaan keskittynyt useita merkkejä jälleenmyyvä ketjumyymälä (Kicks), yksityinen pieni kemikalio, yhden merkin myymälä (Make Up Store), kauneudenhoitopalveluja tuottava yritys (kampaamo tai kauneushoitola, joka mahdollisesti myös myy palveluiden lisäksi fyysisiä tuotteita), yhtä brändiä valmistava yritys (vaikkapa kotimainen Flow Kosmetiikka), suurempi valmistaja muutamalla eri brändillä (Lumene, brändeinään Lumene, Lumene LAB, Natural Code by Lumene ja Cutrin) tai suuri, useita tuotemerkkejä valmistava yritys (L’Oréal, Coty, Estée Lauder Companies, KAO Corpora-tion).

On selvää, että esimerkiksi Kicks valitsee tuoteportfolionsa eri tavalla kuin kampaamo. Kampaamoissakin portfoliot voivat olla todella erilaisia: liike voi olla keskittynyt tekemään vähän kaikkea ripsienpidennyksistä permanentteihin tai erikoistua vaikkapa vain miesten parturiksi. Kosmetiikan puolella tuotevalikoimalla voi silti kilpailla, vaikka kyseessä olisi samankaltainen yritys: L’Oréal lanseerasi Urban Decayn toistaiseksi vain Sokoksien valikoimaan, mutta saadakseen Giorgio Armanin meikkituotteita on kuluttajan käytävä Stockmannilla.

Jälleenmyyntiyrityksillä kosmetiikkatuotteiden hinnat ovat aika samaa luokkaa, jos kyseessä on sama tuote. Erot Stockmannin, Sokoksen, Kicksin tai kampaamon välillä eivät voi olla kovin suuria, koska tällöin kuluttaja monesti valitsee yksinkertaisesti halvimman. Henkilökohtaista palvelua tuottava pieni kampaamo voi pitää hintojaan hieman korkeampana samoilla tuotteilla, koska kuluttaja saa kampaamokäynnillään yksilöidympää palvelua. Toisaalta pienen kampaamon myyntivolyymit eivät ole lähellekään suuria ketjuliikkeitä, joten pienemmällä volyymillä saattaa olla tarve korkeammalle katteelle.

Saatavuus on kosmetiikassa erittäin mielenkiintoinen kysymys, koska rajattu saatavuus on myös kilpailukeino. Tietyt merkit halutaan pitää yksinoikeudella hoitolamerkkeinä ja niiden arvostus ja korkea hinta saattaa pohjautua juurikin rajattuihin jakelukanaviin. Saman valmistajan sisällä voi olla brändejä, joita saa vain hyvin rajoitetusti, sekä toisaalta laajan jakelun markettituotteita.

Kokonaisuus ei toimi hyvin, jos kaikki neljä osiota eivät ole kunnossa (tuote, hinta, saatavuus, sekä markkinointiviestintä.) On erityisen tärkeää yrityksille, että kaikki osiot toimivat ja ovat kytköksissä toisiinsa. Kaikkia osioita tarvitaan, jotta myynti saataisiin maksimoitua. Jos jokin näistä asioista ei ole kohdillaan, asiakkaat valitsevat kilpailevan yrityksen tuotteen, tai kokonaan uuden, mutta tuskin siltä, jolta negatiivinen kokemus on peräisin.

Yrityksille on erityisen tärkeää tuntea kohderyhmä kunnolla, sekä olla selvillä uusimmista trendeistä ja hittituotteista. Kilpailutilanne on tunnettava, jotta osataan kertoa mahdolliset samankaltaiset tuotteet omalta yritykseltä.

Kokonaisuus onnistui hyvin ja teimme molemmat omat osiomme, joskin hieman myös ristiin. Yhteistyö sujui hyvin ja saimme raportista kattavan. Haastavaa oli ajankäyttö, pysyminen annetussa sivumäärässä sekä sopivien lähteiden löytäminen. Toisaalta taas lähdekirjallisuudessa oli käsitelty aiheita niin laajasti, että raportti tällä sivumäärällä voi olla ainoastaan pintaraapaisu marketing mixiin. Saimme kuitenkin koottua raportin mielestämme annettuun aikaan ja sivumäärään nähden hyvin ja tuntuu, että molemmat tekivät työtä tasapuolisesti ja toisiamme tukien.


Lähteet

Anttila, M., Iltanen, K. 2001. Markkinointi. 5. uudistettu painos. Porvoo: WSOY.

Kotler, P., Armstrong, G. 2012. Principles of Marketing. 14. painos. USA: Pearson.

Salmenkivi, S – Nyman, N. 2008. Yhteisöllinen media ja muuttuva markkinointi 2.0. Jyväskylä: Talentum.

Sipilä, L. 2008. Käytännön markkinointi. Nyt. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy

Ukkola, S. 2012. Viiden tähden toimittajat. Yle Uutiset, 17.12.2012. Viitattu 30.10.2015.
http://yle.fi/uutiset/sanna_ukkola_viiden_tahden_toimittajat/6418877